Onko raskaus ja makeanhimo erottamaton parivaljakko? On varsin tyypillistä, että sokeriherkkuja tekee vastustamattoman paljon mieli ainakin osan raskaudesta – tai jos ei varsinaisesti makeaa, niin sitten nopeita hiilihydraatteja valkoisen leivän ja muiden valkojauhotuotteiden muodossa.
Rehellisesti myönnän, että myös itselläni jo aikoja sitten taakse jäänyt makeanhimo nosti raskauden alkaessa päätään. Sen vuoksi päätin tarttua tähän aiheeseen tarkemmin ja kertoa, mikä minulle on auttanut ja miksi asiaa voi olla hyvä ennakoida.
Siispä huoletonta menoa minulla nykyisin?
Vaikka en ole kärsinyt makeanhimosta vuosiin ja elämäntapani ovat nykyisin varsin toisenlaiset kuin sokerinkoukusta kärsiessäni, toi alkuraskaus yllätteän mukanaan makeanhimon. Sen edessä sai suorastaan huvittuneena ihmetellä, mikä minuun iski, ja miksi sokeriherkut pyörivät yht’äkkiä jatkuvasti mielessä.
Monet normaaliruokavaliooni kuuluvat, mielestäni herkulliset terveelliset ruoat puistattivat – marjasmoothieista lähtien. Niiden sijaan teki rehellisesti mieli sipsejä ja karkkeja. Ne tuntuivat mielikuvissani ainoalta helpotukselta etovaan oloon (olen silti onnekas, että varsinaisesta raskauspahoinvointia en kokenut).
Ennen raskautta herkut kuuluivat toki elämääni, mutta eivät aivan siinä muodossa kuin ne irtokarkkiosastolla näyttäytyvät. “Normaalitilassa” minulle tuovat eniten nautintoa laadukkaista raaka-aineista valmistetut aidon makuiset herkut, kuten raaka- ja tummasuklaa sekä luontaisesti makeutetut itse tehdyt leipomukset ja jälkiruoat.
Huvittuneena sain kuitenkin huomata, että juuri ne tuntuivat tässä uudessa pyöristyvässä tilassani suorastaan vastenmielisiltä. Suklaa kiinnosti vain maitosuklaana, mikä tarkoittaa, että noin puolet suklaasta on lisättyä sokeria.
No mitä tein?
En lähtenyt irtokarkkiostoksille. Ennen kuin kauhistelet, mikä nipottaja olen, lue eteenpäin. Tässä postauksessa kerron sinulle, minkä takia makeanhimolle on hyvä painaa järjen kanssa jarrua ennen kaikkea raskaana ollessa. Lisäksi seuraavassa postauksessa tulen kertomaan käytännön vinkkejä makeanhimon kanssa pärjäämiseen.
Ravinneköyhä hetken huuma
Sokerista saa hetkellisesti huumaavan olon, ja siksi se onkin niin koukuttavaa. Iloa ei kuitenkaan kauaa kestä (ellet sitten jatka uudella annoksella), vaan tilalle tulee paha olo. Sen lisäksi, että aiheutat itsellesi sokeriövereiden myötä jopa mahdollisesti terveydellisiä haittoja, on kyydissäsi nyt kehittyvä pienokainen, joka ei prosessoitua sokeria ravinnokseen kaipaa.
Sokeri ja valkojauhotuotteet ovat ravinneköyhiä kaloreita, joten niitä runsaasti sisältävä ruokavalio antaa sikiölle varsin heikot eväät kasvuun – ja kukapa haluaisi tarjota pienokaiselleen huonot rakennuspalikat. Lisäksi liiallinen sokerin syöminen on omiaan aiheuttamaan sikiölle aineenvaihdunnan ongelmia, jotka eivät suinkaan häviä synnytyksen myötä, vaan voivat altistaa hänet myöhemmässä iässä mm. ylipainolle.
Eli tilannetta on hyvä miettiä hetkellistä himoa pidemmälle ja laittaa karkkipussin kanssa vaakakuppiin terveydelliset tekijät, jotka koskevat sinun lisäksesi myös kasvavaa vauvelia.
Raskausdiabetes
Aineenvaihduntaa sivuutettiin jo edellisessä kohdassa, mutta otetaan erikseen käsittelyyn raskausdiabetes. Lyhyesti kerrottuna kyse on sokeriaineenvaihdunnan häiriöstä, jossa insuliini ei toimi riittävän tehokkaasti kuljettaakseen sokeria verestä soluihin, vaan veren sokeripitoisuus jää haitallisen korkealle. Kukaan odottava äiti ei raskausdiabetesta luonnollisestikaan halua, sillä se lisää sikiön kasvua tarpeettoman paljon sekä lisää äidin riskiä sairastua myöhemmin elämässään 2-tyypin diabetekseen.
Vaikka asia on varmasti kaikilla odottavilla äideillä tiedossa, päätyy osa odottavista äideistä syömään raskausaikanaan tavalla, joka lisää raskausdiabeteksen riskiä eli toisin sanoen nauttimaan runsaasti verensokeria voimakkaasti nostavia ruokia, kuten karkkia ja muita sokerisia herkkuja sekä valkojauhotuotteita.
Raskaushormonit saavat monet himoitsemaan kyseisiä ruoka-aineita (kuten myös minut), joten kehon kuuntelu periaatteella “vauva käskee minun syömään näitä”, ei tässä kohdassa ole suositeltavaa – sillä kuten aiemmin jo totesin, sikiö ei höttöä ravinnokseen kaipaa, vaikka kehosi kuinka tuntuisi huutavan sitä.
Miksi siis tilata itselleen epäterveellisillä valinnoilla raskausdiabetes – vieläpä, kun sen puhkeaminen tarkoittaa, että monet terveellisetkin hiilihydraatit joutuvat suurennuslasin alle ja aterioiden koostamisesta tulee sen myötä entistä tarkempaa puuhaa.
HUOM: Raskausdiabeteksen voi saada myös terveellisiä elämäntapoja noudattavat henkilöt, eikä ruokvalio ole ainoa raskausdiabetekselle altistava tekijä.
Vauvan koko
Tilastojen mukaan vauvojen syntymäpaino on kasvussa – aivan kuten aikuistenkin keskipituus ja -paino. Taustalla on ravinnon parempi saatavuus, joka saa kasvun kiihtymään samaan tapaan kuin pula-aika saa kasvun hidastumaan. Ihmisten keskipituus onkin kasvanut elintason parantuessa, mitä pidetään osoituksena hyvinvoinnin paranemisesta.
Samalla on hyvä kuitenkin huomioida, että kasvutekijät, jotka lisäävät pituuskasvua, aiheuttavat myös painonnousua, joka on monissa maissa ylittänyt terveellisyyden rajan. Kasvu ei siis aina ole myönteinen asia.
Raskaudenaikainen tarpeeton ylipaino lisää riskiä synnyttää iso vauva 50 prosentilla. Myös yllä mainittu raskausdiabetes lisää tuota riskiä. Syy on tässä: Jos äidin insuliini toimii tehottomasti, hänen verensokerinsa pysyy korkealla. Samalla kasvua hillitsevän tekijän (ts. IGFBP-I proteiinin) toiminta heikkenee, jolloin kasvutekijöiltä puuttuu luontainen jarru. Tämä altistaa myös sikiötä kasvamaan tarvittavaa enemmän.
Onko vauvan isokokoisuudesta sitten haittaa? Monissa tapauksissa kyllä. Suurikokoisen vauvan synnyttäminen lisää alttiutta synnytyskomplikaatioihin, hätäsektioon ja ennenaikaiseen synnytykseen. Vauvan kokoon vaikuttavat äidin ruokavalion lisäksi toki myös muut tekijät, kuten perimä, mutta ruokavalion osuutta ei kannata sen varjolla vähätellä.
HUOM: Potra vauva ei toki suoraviivaisesti ole “huono” asia, eikä pieni vauva tavoiteltava, mutta on hyvä ymmärtää, millä tavoin äidin aineenvaihdunta sekä elämäntavat vaikuttavat vauvan kasvuun.
Vauvan makumieltymykset
Oletetaan, että äiti syö raskausaikana paljon makeaa. Tällöin sikiö altistuu jo kohtuaikana makealle maulle eli tilanteessa, jossa ensimmäiset makumieltymykset syntyvät. Jos äiti jatkaa sokerisella linjalla myös lapsen synnyttyä ja imettää tätä, siirtyy makea maku myös rintamaitoon. Toki rintamaito on makeaa jo luontaisesti, mutta sen makeutta lisää entisestään äidin sokeriset valinnat.
Näin ollen ei ole lainkaan ihme, että lapsi tuntuu olevan erityisen mieltynyt makeaan varhaisesta iästä saakka. Tähän kun lisää sen, että vauvalle maito toimii myös lohtuna, ei tarvitse ihmetellä, miksi aikuisenakin tunnemme tarvetta lohduttaa itseämme makealla.
Asiassa on myös hyvä puoli. Äiti voi ruokavalinnoillaan totuttaa lapsen moninaisiin makuihin. Äidin kannattaakin jo raskausaikana syödä paljon terveellisiä makuja ja jatkaa samaa myös imetyksen aikana. Näin lapsi saa tottua jo varhaisessa vaiheessa esim. kitkerien kasvisten makuvivahteisiin, josta voi olla merkittävääkin hyötyä siinä vaiheessa, kun lapsi siirtyy maidosta kiinteään ruokaan.
HUOM: Osan imettävistä äideistä täytyy noudattaa varsin rajoitettua ruokavaliota vauvan hyvinvoinnin vuoksi, joten makumaailman pitäminen runsaana ei tuolloin onnistu. Siitä ei kuitenkaan kannata kokea huonommuutta, sillä tärkeintä on toki vauvan suolisto-oireiden ja allergioiden välttäminen.
Periytyvät tottumukset
Asiaa kannattaa katsoa myös raskautta pidemmälle. Jos äiti (ja muu perhe) on omaksunut sokeripitoisen ruokavalion, siirtyy elämäntapa mitä todennäköisemmin myös uudelle tulokkaalle. Lapset syövät sitä, mihin perheessä on totuttu. Vaikka lapsi siis syntyisikin normaalikokoisena ja aineenvaihdunnaltaan terveenä, alkavat perheen huonot elämäntavat vaikuttaa iän karttuessa väistämättä myös lapsen terveyteen ja kasvuun.
Lapsuudenkodissa tavat istuvat usein niin tiukassa, että lapsuuden aikainen ruokavalio näkyy selvästi mieltymyksissämme ja tottumuksissamme – sekä sitä kautta myös terveydessämme – vielä aikuisena. Niistä poisoppiminen on toki täysin mahdollista, mutta se vaatii aikaa, sillä monien vuosien kuluessa juurrutetut tavat eivät karise sormia napsauttamalla. Se on hyvä ymmärtää, jotta muutosta ei yritä rykäistä läpi yhdessä yössä, vaan malttaa edetä rauhallisesti ja varmasti.
Asiakkainani olenkin tavannut upeita äitejä, joiden suurin motiivi muutokseen on antaa jälkikasvulleen malli terveellisiin elämäntapoihin. Peli ei siis toden totta ole menetetty, vaikka olisit pahimman luokan sokerihiiri, vaan muutos on mahdollinen jokaisessa tilanteessa sekä itsesi että lasten vuoksi.
Synnyttäminen ei poista makeanhimoa
“Raskaudesta pitää nauttia.” Totta, mutta jos se tarkoittaa päivittäisiä sokeri- ja valkojauhoherkkuja, niin voi olla varma, että himo kyseisiin nautintoihin ei katoa mihinkään synnytyksen myötä. Päinvastoin; vauva-arjen univajeessa puskee makeanhimo päälle vielä vahvemmin, sillä väsyneenä sokerin energiapiikki tuntuu todennäköisesti erittäin tarpeelliselta eikä voimat tahdo riittää terveellisten vaihtoehtojen miettimiseen.
Lisäksi jos herkkuja on uponnut reippaalla kädellä raskausaikana, on sokeriin ehtinyt muodostua fyysinen riippuvuus, jonka katkaiseminen on oma projektinsa – ei suinkaan onneksi mahdoton, mutta vaatii halua, sitoutumista ja oikeanlaista toimintaa.
Jos siis mietit tekeväsi ryhtiliikkeen vauvan synnyttyä, kannattaa olla realistinen ja miettiä, onko sinulla siihen sitten parempia rahkeita kuin raskausaikana? Haasteiden siirtäminen tulevaan on harvoin kannattavaa, ja kun makeanhimosta on kysymys, on selvää, ettei himo ainakaan odotellessa (ja samalla sokeria syödessä) pienene.
Toivottavasti sait tästä rohkaisevaa ajateltavaa. Tarkoitus ei missään nimessä ole syyllistää tai vaikuttaa makeanhimon kanssa kamppailevia kohtaan ymmärtämättömältä. Haluan jakaa tietoa, joka voisi motivoida fiksuihin, hyvää tekeviin valintoihin. Ja kuten kerroin, en itsekään ole ollut tämän raskauden aikana makeanhimon tavoittamattomissa. Seuraavassa postauksessa jaankin konkreettisia vinkkejä tilanteen taltuttamiseksi. Pysy siis kuulolla!
♥ Leeni
Seuraa minua myös: Instagramissa, Facebookissa ja Bloglovinissa
