Rentouttava kesäpuuha, joka ei ole ilmoista riippuvainen? Lukeminen; rannalla, riippumatossa, sohvan uumenissa, puistossa, mökillä takkatulen ääressä – paikalla ei itse asiassa juurikaan ole väliä. Hyvä kirja kun vie mennessään omiin maailmoihinsa.
Itse rakastan lukemista vuodenaikaan katsomatta, mutta nyt kesällä käteen ehtii tarttua muutakin kuin varsinaista ammattikirjallisuutta. Tosin raja on häilyvä, sillä hyvinvointi kokonaisvaltaisena pakettina ulottuu oikeastaan kaikkeen siihen, mistä olen kiinnostunut.
Kesän tullen olen ehtinyt lukea muutaman kiehtovan kirjan, joista ajattelin myös teille vinkata: Anita Moorjanin Kuoleman antoi minulle elämäni (Dying to be me) ja Lissa Rankinin Mind over medicine.
Anita Moorjani kertoo kirjassaan oman tarinansa siitä, kuinka parani vakavasta sairaudesta rajanylityskokemuksen kautta. Kirjan viesti on pysäyttävä. Anita sairastui, vaikka teki kaikkensa pysyäkseen terveenä ja elääkseen ”oikein”. Se, mihin Anita kuolemanporteilla havahtui, koskettaa meitä kaikkia terveydentilaan katsomatta. Fyysisessä terveydessä on lopulta kyse paljon muusta kuin täydellisestä ruokavaliosta tai elämisestä ideaalia tavoitellen. Meissä jokaisessa on suurempi voima kuin missään, minkä voimme itsellemme ulkopuolelta hankkia. Anita kuvaa kokemustaan avoimesti ja saa todella miettimään, mille perustalle elämä ja hyvinvointi kannattaa rakentaa.
Hieman samoja teemoja käsitellään myös Lissa Rankinin kirjassa. Jo kirjan nimi Mind over medicine kertoo sanoman ytimen: Kuinka suuri voima mielellä on sairauksien synnyssä ja paranemisessa. Lissa on ammatiltaan lääkäri ja se näkyy kirjassa tutkimuksellisena otteena. Kaikki esitetyt havainnot ja päätelmät pohjautuvat tutkimuskirjallisuuteen sekä hänen omiin kokemuksiinsa lääketieteen parissa. Jos olet kiinnostunut placebon ja nosebon todistetuista vaikutuksista ja mahdollisuuksista, tartu tähän!
Tätä tekstiä kirjoittaessani päädyin myös pohtimaan omaa suhdettani tiedon hankkimiseen ja sisäistämiseen. Tunnustan avoimesti olen nörtti ja lukutoukka. Rakastan oppia uutta tietoa, reflektoida ja prosessoida sitä (ihmekös, että luin itseni sosiologiksi…)
Nykyisessä työssäni ravinto- ja hyvinvointivalmentajana tuo piirre on enemmän kuin tarpeen. Jos kaiken tiedon ottaisi annettuna ilman harkintaa tai lähdekritiikkiä, olisi hyvinvoinnin ja terveyden tavoitteleminen niiden pohjalta melko poukkoilevaa puuhaa.
Absoluuttista totuutta kun oikeasta ja kaikille sopivasta ruokavaliosta ei voi antaa. Usein tiedon esittäjät ovat kuitenkin sanoissaan niin uskottavia (ja uskovat kritiikittä omaan totuuteensa), etten yhtään ihmettele erilaisten dieettien vievän kuulijoita mennessään. Harmillista vain, että siinä rytäkässä oman kehon kuuntelu unohtuu ja lopulta arjen tullessa vastaan, dieetti-innostukseen ei riitä enää puhtia.
Ennen mahdollista “hurahtamista” suosittelen kysymään itseltäsi, onko tarjotut ohjeistukset sellaisia, että voisit ajatella noudattavasi niitä myös pidemmällä tähtäimellä? Onko ne sopivia sinun kehollesi ja tarpeisiisi? Suosittelen myös tarkastelemaan ohjeistuksen alkuperää ja perusteita. Miksi sen väitetään olevan paras ja tuovan toivottuja hyötyjä?
Tämän pohdinnan myötä et varmastikaan ihmettele, ettei kirjasuositukseni sisältäneet yhtään ruokavalio-opasta… Kesän kunniaksi jätetään hetkeksi kriittiset pohdinnat sikseen ja avataan kirjoja, jotka liikauttavat meissä jotain rationaalista mieltä syvempää.
♥
PS. Kesämoodi näkyy täällä blogin puolella hitaampana postaustahtina. Suosittelen sinuakin viettämään mahdollisimman vähän aikaa ruudun ääressä ja panostamaan esimerkiksi näihin puuhiin.
