Liian stressaantunut nukkumaan

Kiirettä pitää, mutta ainahan sitä voi nukkumisesta tinkiä… Jatkuvassa univajeessa on kuitenkin turha haaveilla fiksujen ateriavalintojen tekemisestä, tasaisesta verensokerista, liikkumisen ilosta, keskittymiskyvystä tai myönteisestä asennoitumisesta päivän askareisiin. Nukkumiseen panostaminen onkin terveysteko numero yksi, johon asiakkaitani kannustan.

Ja kukapa ei haluaisi nukkua sikeästi ja pitkään. Herätä aamulla virkeänä ja nukahtaa illalla sormia napsauttaen. Mutta entä, jos uni ei tule? Ihana asia muuttuukin vuorokauden haastavimmaksi hetkeksi. 

Sängyssä unettomana pyöriessä ei paljon auta, että nukkumisen tärkeydestä paasataan. On kokeiltu unihygieniatemput pimennysverhoista korvatulppiin, vältetty kofeiinia ja  näyttöjen sinistä valoa, otettu magnesiumit, nautittu unta stimuloiva iltapala ja menty ajoissa sänkyyn. On aivan eri asia kärsiä univajeesta sen vuoksi, että on omasta valinnasta tuijottanut tietokoneenruutua yömyöhään kuin löytää itsensä valvomasta yön pikkutunneille saakka nukkumisen priorisoinnista huolimatta.

Tiedän, mistä puhun. En ole koskaan ollut supernukkuja. Ensimmäisen kerran varsinaiset uniongelmat astelivat kuvioihin neljännellä luokalla. Sunnuntai-iltoja sävytti stressi tulevasta kouluviikosta (olin erittäin tunnollinen oppilas) ja yö meni valvoessa. Sama toistui usein myös viikolla. Kymmenvuotiaalla ei juurikaan ollut ymmärtämystä, kuinka kytkeä stressivaihde pois päältä.

Uni alkoi onneksi maistua, kun ikää tuli lisää. Iloa kesti aina täysi-ikäisyyteen asti. Aikuistuminen toi tullessaan uusia paineita ja suorituskierrokset kasvoivat. Pahin unettomuusaika kesti yli vuoden. Käytännössä se tarkoitti nukahtamisvaikeuksia, katkonaista unta ja vaikeutta nukahtaa uudelleen miltei joka yö.

Tiesin, että syy oli stressissä. Ei valoisassa makuuhuoneessa, äänekkäissä naapureissa, TV:n katselussa tai muhkuraisessa tyynyssä. Olin pakkoraossa: joko jatkaa ihmiskoetta unettomuudesta tai alkaa tutustua stressinhallintaan. Valitsin jälkimmäisen. Tehtävästä ei muodostunut helppo, koska jo unettomuuden ennakoinnista itsessään oli tullut stressitekijä, joka piti unettomuuttani yllä. Voi kuulostaa huvittavalta, jos ei koskaan ole kärsinyt pitkäaikaisesta unettomuudesta, mutta tosielämässä tilanne ei paljon hymyilyttänyt.

Omalla kohdallani tarina on saanut onnellisen lopun. Stressi- ja suorituskierteen purkaminen kesti pitkään, mutta palkitsi. Nykyisin rakastan nukkumista ja jos heikompi yö osuu kohdalle, on korjausliikkeen tekeminen helppoa.

Tässä käytännössä (omassa ja asiakastyössä) parhaaksi kokemani vinkit stressittömään uneen:

  • Tunnista ja tunnusta stressaavat ajatukset. Pään työntäminen pusikkoon ei auta, se vaan usein kasvattaa mörköä. Itsekin tsemppasin erittäin taidokkaasti päiväsaikaan, enkä kiireen keskellä ehtinyt murehtia. Yön pimeinä tunteina menetelmä kuitenkin kostautui. Ongelmien kohtaaminen ja työstäminen ei ensituntumalta ole se houkuttelevin vaihtoehto, mutta fakta on, ettei oire poistu pureutumatta syyhyn.
  • Älä taistele unettomuutta vastaan, vaan hyväksy tilanne. Unettomuus on yksi tyypillisimmistä stressinoireista, ja siitä murehtiminen vain lisää stressiä. Kun hellität stressistä, uni korjaantuu. Asennoidu univaikeuksiin elimistön tapana kertoa, ettei kaikki ole kunnossa. Ilman varoitusta, ajaisit itsesi ennen pitkää täysillä seinään. Tämä päätee mihin tahansa muuhunkin “kremppaan”. Kehomme on fiksu, joten opettele kuuntelemaan sitä.
  • Huomaa positiivinen stressi. Univaikeudet voivat johtua myös myönteisestä stressistä. Kun teet hyvällä draivilla paljon innostavia asioita, ei mieli malta pysähtyä edes öisin. Vaikka positiivinen stressi onkin hyödyllistä lisäten suorituskykyämme, tarvitsemme senkin vastapainoksi levollista unta ja toimetonta akkujen latausta.
  • Luo rauhalliseen uneen ehdollistavia nukkumaanmenorutiineja. Samaan tapaan, kun totut yhdistämään esimerkiksi tietyn viikonpäivän tai nukkumispaikan vaikeuteen nukahtaa, voit luoda vastakkaisia ehdollistumia. Valitse toimia, jotka kääntävät elimistön kierrokset hitaammalle ja joista aidosti nautit. Esimerkiksi lämmin suihku tai rauhallinen venyttely.
  • Kirjoita ahdistavat ajatukset paperille. Näin ikään kuin annat ajatukset säilytykseen, jotta niistä ei tarvitse pitää yöllä kiinni. Aamulla voit käsitellä tilannetta paremmalla energialla ja oikeissa mittasuhteissa. Voit pitää muistivihkoa yöpöydälläsi, siltä varalta, että heräät päässä pyöriviin ajatuksiin saamatta enää unta.
  • Jos et saa unta tai heräät kesken unien, älä katso kelloa ja jää laskeskelemaan menetettyjä unitunteja. Sänkyyn ei myöskään kannata mennä, jos ei nukuta. Näin pidät sängyn paikkana, johon liität rauhaisan unen sen sijaan, että se edustaisi sinulle unettomuuden tyyssijaa.
  • Aloita tutkimusmatka meditaation maailmaan. Opettele läsnäoloa ja tutustu hengittämiseen rauhoittumisen välineenä. Keho ja mieli on yhtä, ja meditaatio on tutkitusti tehokas keino aktivoida parasympaattista hermostoa, joka vastaa rentoutumisesta. Ja jos yö meni huonosti nukkuessa, voit sisällyttää päivääsi meditaatiohetken, joka aivoaalloilla mitattuna vastaa vähintään kevyttä unta.

1

Jos tämän luettueasi olet edelleen ymmälläsi, mitä tehdä, aloita näillä:

1. Muuta suhtautumista unettomuuteesi. Ota se vastaan lahjana, joka (kirjaimellisesti) herättelee sinua oman hyvinvointisi äärelle.

2. Kirjoita kuukauden ajan joka ilta ennen nukkumaanmenoa stressaavat asiat paperille. Jätä paperi eri huoneeseen, kuin jossa nukut.

3. Käytä kuukauden ajan tätä. Joka ilta vähintään 20 minuuttia.

 


leeni

 

Tags:

Share Post

Samankaltaisia artikkeleita

Lataa maksuttomat
oppaat omaksesi!