Tag Archives: Ketogeeninen

Miten pääsen ketoosiin? Testissä ketogeeninen ruokavalio

Miten pääsen ketoosiin? Testissä ketogeeninen ruokavalio

Ketogeeninen ruokavalio – onko siinä mitään järkeä? Sitä päätin lähteä selvittämään ja aloittaa oman elämäni ihmiskokeen eli kokeilla ketogeenistä ruokavaliota (eli tutummin ketoa) toistaiseksi vielä tuntemattoman pituisen ajan. Ensin ajattelin, että pidän projektini omana tietonani, mutta koska sosiaalinen media ja tämä blogi ovat osa arkeani, päätin lopulta, että on luonnollista ottaa teidät mukaan tälle matkalle.

Tässä postauksessa kerron syitä, miksi päätin ”ketokokeiluun” lähteä, ja miltä se on tuntunut näin ensimmäisen viikon ajan. Jatkossa tulen raportoimaan, kuinka homma sujuu – tai sujuuko yhtään… Ja kuka ties, ehkä innostun jakamaan täällä myös ketogeenisiä reseptejä.

Kannattaa laittaa myös Instagramini ja Facebook-sivuni seurantaan, sillä niihin päivitän fiiliksiä tämän projektin osalta, jos en ihan päivittäin, niin ainakin viikoittain.

Oman elämäni ihmiskoe

Ensinnäkin toivon, että luet tekstin loppuun saakka. Haluan myös tähdentää, että tässä on kyse henkilökohtaisesta kokeilustani. En siis ole aiheessa asiantuntija (ainakaan vielä), vaikka taustatyön olenkin tehnyt huolella. Täten en ole jakamassa “ekspertin” neuvoja, vaan ennen kaikkea kertomassa omasta kokemuksestani. Kerron mikä toimii minulle ja mikä ei.

Olen myös valmis lopettamaan ketokokeilun, mikäli olo niin sanelee. Tämä ei siis ole minulle mikään pakko, mutta sen toki ymmärrän, ettei ensimmäiseen pikkuoireeseen kannata lopettaa, sillä rasva-adaptaatio voi vielä yksilöstä riippuen useita kuukausia, ja olo olla heikko etenkin aluksi.

Mutta tässä sitä nyt ollaan – toivottavasti antoisan ja uutta tietoa tuovan kokeilun äärellä!

Miksi päätin kokeilla ketogeenistä ruokavaliota?

Ihan heikoin perustein en tähän kokeiluun ryhtynyt. En ole tiukkojen ruokavalioiden ihminen. En ole koskaan tykännyt lokeroida ruokavaliotani, vaan se on elänyt ja muuttunut tarpeideni mukaan. Toki sokerittomuus ja terveellisyys ovat olleet minulle arkipäivää jo vuosia, mutta mukana on ollut aina joustovaraa.

Taustalla ei siis ole yhtään ehdotonta ruokavaliota lukuun ottamatta yhtä vaihetta elämässäni, jolloin suoliston tasapainon palauttamiseksi noudatin nollatoleranssia sokerissa ja tärkkelyksessä. Tuon vaiheen aikana saavutin varmasti ketoosin, vaikka en siihen varsinaisesti tähdännytkään. En kuitenkaan ymmärtänyt syödä rasvoja riittävästi, joten olo oli sen mukainen. Suolistoni onneksi parani, joten lopulta hommassa oli onnellinen loppu.

Ketoosissa minua kiinnostaa ennen kaikkea sen parantavan potentiaalin lisäksi tasaisen vireä olo, josta moni ketoilija puhuu. Nuo eivät ole vain mutua, vaan perustuvat fysiologisiin tapahtumiin, joita elimistössä ketoosin aikana tapahtuu (tai jää tapahtumatta).

Suurin kiinnostukseni liittyy autofagiaan eli tilaan, jossa elimistö siivoaa soluista turhaa kuonaa ja käyttää sitä energiantuotantoon ja entistä ehompien solujen rakentamiseen. Paaston parantava ja puhdistava vaikutus perustuu valtaosin juurikin autofagiaan. Ketogeeninen ruokavalio ei toki ole sama kuin paasto, mutta lyhyiden paastojen tai esim. yöllisen paaston pitkittäminen on helpompaa, jos elimistö ei huuda jatkuvasti glukoosia polttoaineekseen, vaan on ns. rasva-adaptoitunut.

Lopullisesti silmäni autofagiaan ja ketoosiin avasi opintojeni täydennyskurssi, johon osallistuin nyt tammikuussa (sekä jo aiemmin käymäni paasto- ja puhdistusterapiakurssi). Kurssi käsitteli ketoosin biokemiallista taustaa ja aiheesta tehtyjä tutkimuksia. Voin sanoa, että viimeisetkin ennakkoluuloni ja väärinymmärrykseni aiheesta pyyhkiytyivät kurssilla pois.

Vaikka olin aihetta jo aiemmin tutkaillut, nosti tuo kurssi kiinnostukseni aivan uudelle tasolle. Sellaiselle tasolle, ettei siitä enää peruutettu ilman päätöstä kokeilla ketogeenisen ruokavalion vaikutuksia omakohtaisesti.

Miten olen valmistautunut ketoruokavalion noudattamiseen?

Viimeisen kuukauden ajan lukenut aiheesta vimmatusti. Ensin ihan vain saadakseni aiheesta mahdollisimman kattavan ja objektiivisen kuvan. Minussa asuu kriitiinen ajattelija, etenkin mitä tulee erilaisiin ”ravintovillityksiin”, joten ketokokeilun käynnistäminen ei ollut itsestäänselvä päätös.

Tutkitun tiedon ohella minua kiinnosti, miten ketoosi käytännössä toteutetaan. Nolla hiilaria ja kilo voita, kun ei oikein kuvaa sitä, mihin kannattaa tähdätä. Otin siis selvää mm. sopivista makrojakaumista, ketoystävällistä ruoka-aineista ja yleisistä virheistä, joita ketoruokavaliolla saattaa tehdä.

Jos ketoosi kiinnostaa myös sinua, suosittelen lämpimästi, että teet kotiläksysi ennen kuin päätät, lähdetkö kokeilemaan.

Miten söin ennen ketogeenistä ruokavaliota?

Kuten sanottu, lisätty sokeri ei ole kuulunut ruokavaliooni vuosikausiin muuten kuin poikkeustilanteissa. Se on minulle täysin normaalia, enkä koe rajoittavani itseäni siinä mitenkään. Käytän myös todella vähän mitään varsinaisia makeuttajia, kuten hunajaa, vaahterasiirappia tai edes steviaa.

Entinen sokerihiiri on siis pitkään ollut tilanteessa, jossa makeaksi mauksi riittävät marjat ja hedelmät – ja mieluiten vieläpä tuoreena eli kuivatut ovat enemmän erityishetkien juttu.

Myös viljojen syönti on ollut arjessani melko vähäistä, koska tavallinen leipä jäi suolisto-oireiden takia jo vuosia sitten, enkä ole kaivannut päivittäistä leipäannosta sen koommin. Jonkin verran leivon leipää itse, ja silloin käytän yleensä kauraa ja tattaria sekä ruoan kanssa kvinoaa.

Hiilihydraatteja en kuitenkaan varsinaisesti ole vältellyt, vaan ne ovat olleet tasapainoinen osa kokonaisuutta. Liikunnan ja oman fiiliksen mukaan joskus enemmän, joskus vähemmän. En siis todellakaan ole laskenut niiden määrää tai asettanut itselleni hiilihydraatteja koskevia rajoituksia. Miksi olisin, sillä lähteet ovat olleet hyviä eli pääasiassa marjoja, tuoreita hedelmiä, juureksia, kasviksia ja täysjyväviljaa jonkin verran.

Rasvaa en ole pelännyt sitten 90-luvun low-fat –buumin ja teiniaikani, mutta ei sen käyttö tietenkään ole ollut yhtä runsasta, kun mitä se nyt ketogeenisellä tulee olemaan.

Siispä perusruokavalioni huomioiden oletan, ettei polttoaineen vaihtaminen glukoosista rasvaan tule olemaan yhtä hankalaa kuin mitä se olisi, jos elimistö olisi tottunut saamaan jatkuvasti nopeita sokereita energiakseen. Aika ideaalitilanne siis, vaikka en väitä, etteikö tässäkin voisi piillä haasteita…

Mikä ketogeenisessä arvelutti ruokavalion osalta?

Aluksi aika monikin asia…

Ensireaktioni ketogeenistä ruokavaliota kohtaan oli: “Varmasti hyvä joillekin, mutta itse en pystyisi”. Eniten mietitytti marjojen karsiminen. Hedelmät no problem, mutta marjat… Ketogeenisellä marjoja voi kyllä käyttää, mutta määrää täytyy vähentää melko lailla siitä, mihin olin tottunut.

Toinen arveluttava asia oli tietyt kasvikset, joita rakastan, mutta jotka runsaasti syötynä kerryttävät ketoosia ajatellen liikaa hiilihydraatteja. Esimerkkinä tuoreet porkkanat, jotka ovat tähän saakka olleet lempparinaposteltavaani (esim. tahinin kanssa). Ne eivät kuitenkaan ketogeeniselle kuulu kuin korkeintaan vähäisessä määrin.

Kolmas mietinnän paikka on monen kasviproteiinin lähteen vaihtaminen eläinperäiseen. Vaikka en ole vegaani, on ruokavalioni ajoittain todella kasviperäinen myös proteiinin osalta. Palkokasvit jäävät siis nyt pois, koska nproteiinin lähteenä ne ovat ketogeeniselle liian hiilihydraattipitoisia (esim. käyttämäni härkäpaputempeh, joka sisältää 100 g kohden 29 g hiilihydraatteja).

Vielä en tiedä, tulenko syömään punaista lihaa, sillä se ei ole kuulunut ruokavaliooni moneen vuoteen. Mitään pakkoa siihen ei toki ole, mutta riistaa voisin harkita; Sen kasvattaminen on eettisempää ja ravintoarvot kohdallaan verrattuna ”peruspossuun”.

Sisäelimet ja luuliemi ovat myös loistavaa ketoruokaa. Niistä maksa on listallani ennen kaikkea sen huikean ravintosisällön vuoksi. Luulientä olen tottunut keittelemään jo aiemmin. Mielestäni on erittäin järkevää syödä eläimestä mahdollisimman monet osat, eikä heittää niitä haaskioon, kuten tehotuotannossa tehdään.

Mikä ketogeenisessä arvelutti muilta osin?

Ketoosiin siirtyminen edellyttää jotakuinkin väistämättä makrojen tarkkaa laskemista, koska jos hiilihydraatteja ei vähennä riittävästi (aluksi jopa alle 20 g/vrk) ja lisäksi rajoita myös proteiinin saantia (max. 1 g/painokilo) ei elimistö pääse kunnolla rasva-adaptaatioon vauhtiin.

Saatat ihmetellä, miksi proteeinia tulee ketogeenisellä ruokavaliolla rajoittaa. Syynä on se, että elimistö osaa muuttaa myös aminohappoja glukoosiksi, ja jos niitä on ylenmäärin saatavilla, jarruttaa se väistämättä rasvan hyödyntämistä polttoaineena.

Itse en ole koskaan käyttänyt ruokalaskureita muuhun kuin vitamiinien sekä hiven- ja kivennäisaineiden laskemiseen silloin, kun olen epäillyt, että jostain on vajetta. Hiilihydraatteja, rasvoja ja proteiinia olen syönyt oman oloni mukaan tasapainoisessa suhteessa, joten niiden laskeminen ei todellakaan kuulu tavalliseen arkeeni, eikä ole koskaan kuulunut.

Kaloreita en myöskään ole koskaan vahdannut, eikä niitä nytkään tarvitse onneksi tarkkailla, paitsi jos tapahtuu tahatonta laihtumista.

Vaikka makrojen laskemisesta en pääse ainakaan alussa eroon, aion parhaani mukaan säilyttää rennon ja iloisen asenteen ruokailuun, ja nauttia jokaisesta ateriasta. Jos tuntuu, että homma alkaa stressata tai aiheuttaa mitään hälyttäviä ajatuskulkuja, lopetan kokeilun.

Ensiajatukseni – ketogeenistä ruokavaliota takana viisi päivää

Ajatukseni oli aloittaa kokeilu vasta talvilomareissumme jälkeen, mutta kun olin kahminut ketoosista tietoa miltei kyllästymiseen saakka, en malttanut enää odottaa.

En oikeastaan edes tehnyt varsinaista päätöstä “aloitan tänään”, vaan startti kävi puolivahingossa kaikesta lukemastani inspiroituneena. Arvioisin, että adaptaatio pääsi alkuun nyt maanantaina, mikä tarkoittaa, että siitä lähtien olen syönyt niin, että elimistöni saa valtaosan energiastaan rasvasta.

Aloitin syömällä vähähiilihydraattisen illallisen, jonka päälle tuli luonnollisesti yöpaasto (itselläni aina vähintään 12 tuntia sitä sen kummemmin yrittämättä). Siihen päälle kävelylenkki, kuten joka aamu viedessäni lapseni tarhaan. Täten pääsin syömään rasvapitoisen aamupalan niin, että maksani glykogeenivarasto oli oletettavasti varsin tyhjä.

Siitä sitten homma on edennyt yllättävän mukavasti**. Ruokaa olen syönyt nälän mukaan ja sellaisista raaka-aineista, jotka ketogeeniseen ruokavalioon sopii.

Makroja en ensimmäisinä päivinä mittaillut, mutta aika nopeasti totesin, että siitä on enemmän hyötyä kuin harmia, joten tartuin laskuriin, jotta sain käsityksen syömäni hiilihydraattien määrästä. Sen perusteella oikean makrojakauman saavuttaminen on ollut melko helppoa lukuun ottamatta aiemmin mainitsemiani kasviksia, joita olen joutunut tietoisesti rajoittamaan.

Harkinnassa on ketoaineita mittaava laite. Sellaista en kuitenkaan ainakaan vielä omista, ja jos hankin, kerron kokemuksia siitä sitten erikseen.

Miltä ketogeeninen ruokavalio on tuntunut?

Positiiviset asiat

Olin odottanut alkuun ns. ketoflunssaa, joka voi sisältää erilaisia oireita päänsärystä jopa kuumeiluun. Mitään siihen viittaavaa ei kuitenkaan ole ollut. Uskon, että siihen on vaikuttanut se, ettei ruokavalioni ollut vahvasti hiilihydraattipitoinen aiemminkaan. Lisäksi kuten totesin, olen tottunut paastoamaan öisin 12 (joskus jopa 14 tuntia), joten elimistöni on tottunut glukoosin puutteeseen.

**HUOM: Lue teksti loppuun. Lopulta en täysin välttynytkään ketoflunssalta…

Olen myös huolehtinut nesteytyksestä ja suoloista, mikä on hyvän olon varmistamiseksi ketolla todella tärkeää.

Vatsani ei ole oireillut lainkaan, vaan toiminut hyvin ja säännöllisesti (sorry, jos tämä on liikaa informaatiota). Uni on tuntunut sikeältä ja rauhalliselta, mitä vahvistaa unimittarini antamat tiedot. Vaikka univaikeuksista en ole onneksi kärsinyt enää vuosiin, en laita pahakseni, jos uneni ketoosissa vielä paranee.

Negatiiviset asiat

Se, mikä uneen liittyen minua nyt häiritsee, on vessassa käynti. Ketoosissa elimistöstä poistuu runsaasti nestettä, mikä on aiheuttanut sen, että olen herännyt öisin vessaan noin 2–3 kertaa (vaikka en juo iltaisin juuri ollenkaan). Se keskeyttää unen, ja vaikka nukahdankin heti uudelleen, toivon, että tilanne helpottaisi alun myötä.

Hyvästä ruokailusta ja unesta huolimatta olin ensimmäiset pari päivää melko väsynyt ja voimaton, eikä oloni ole ”normaali” vieläkään. Enkä yhtään ihmettele, sillä elimistöni on kuitenkin tottunut saamaan energiaa myös hiilihydraateista, joten se on joutunut energiakriisiin, kun tarjolla onkin polttoainetta pääosin rasvasta.

Siksi olen himmaillut liikunnassa ja tehnyt vain kävelylenkkejä ja joogaa. Paitsi myönnettävä on, että alkuviikosta aurinko ja hohtava hanki kutsuivat luokseen, ja kävin tunnin hiihtolenkillä. Alle otin mct-öljyä, ja en tiedä oliko syynä se vai auringon energisoiva vaikutus, mutta suksi kulki kuin rasvattu. En silti uskaltanut revitellä, koska haluan nyt todellakin tehdä tämän ilman, että keho uuvahtaa. Huomasinkin, että vaikka hiihto sujui hyvin, ei palautuminen siitä ollut optimaalista.

Eli näin viiden päivän jälkeen olen positiivisesti yllättynyt aloituksen helppoudesta! Väsynyt olo tuntuu helpottuvan ja tilalle on tullut energiaa. Olo on ollut kylläinen, verensokeri tasainen ja ruoansulatus on ottanut muutoksen ongelmitta vastaan. Olen myös ihmeissäni, kuinka vähän olen perusruokavaliotani kaivannut – oikeastaan vain muutamaa yksittäistä ruoka-ainetta.

Mistä uskon olleen apua siirtymävaiheeseen?

Ketoosiin siirtymistä ja siinä pysymistä olen helpottanut muutamalla jutulla. Kuten jo totesin, veden juominen on tärkeää. Samoin elektrolyytit, joista suositellaan eritoten natriumia, kaliumia ja magnesiumia. Itse olen käyttänytkin reippaalla kädellä hyvälaatuista suolaa ja lisännyt ruokavalioon myös mm. suolakurkkuja, oliiveita ja suolasieniä sekä niiden herkullisuuden, mutta myös suolojen vuoksi.

Kalium on hankintalistalla, muta magnesium löytyi jo valmiiksi. Kaliumin saannin olen huolehtinut ruoasta, mutta toki sitä on hyvä olla valmiina myös erikseen, koska en voi tietää, löydänkö heikon olon vielä edestäni…

Lisäksi moni ketoilija suosittelee etenkin alkuun rasvaa pilkkovaa lipaasientsyymiä. Sekin oli tarkoitus ostaa, mutta nyt kun homma on jo käynnissä, eikä rasvan pilkkoutuminen tunnu olevan ongelma, hankin sen vain varmuuden varalle.

Liikunta, stressi ja ketoosi

Liikunnasta jo mainitsinkin eli sen suhteen kuuntelen kehoa nyt tosi tarkkaan. Teen vain sen verran kuin hyvältä tuntuu, ja pysyn aerobisella alueella.

“Pääpolttoaineen vaihtaminen” eli rasva-adaptaatio on jo itsessään elimistölle tietynlainen stressi, joten en halua aiheuttaa sille mitään ylimääräistä kuormaa.

Ketogeninen voi myös itsessään nostaa stressihormonitasoja (tästä lisää myöhemmissä postauksissa), joten huolehdin, että saan varmasti palautumista jokaiselle päivälle.

Kaiken tietämykseni valossa uskon, että ketogeeniselle ei kannata ryhtyä, jos elämässä on paljon stressitekijöitä ja kortisolit hakkaavat korkealla aivan normaaliarjessa. Kortisoli saa myös verensokerin nousemaan, vaikka et söisi mitään. Korkea verensokeri ja sen myötä tapahtuva insuliinin eritys ei ole hyvä yhdistelmä ketoosin kanssa.

Mitä olen sitten ketogeenisellä syönyt?

Kauppalistaa on pitänyt miettiä osaltaan uusiksi. Tai oikeastaan suurin muutos on siinä, mitä en ole ostanut (itselleni siis, muu perhe syö perusterveellisesti).

Haluan huolehtia, ettei hiilihydraattien rajoitus tee ruokavaliotani yksipuoliseksi, joten olen pitänyt ”sallittujen” kasvisten joukon mahdollisimman kirjavana. Pääpiirteittäin hevi-osastolta nappaan mukaan siis kaikkea vihreää, kaaleja, munakoisoa, ituja, sieniä, fenkolia, suolakurkkuja, sitruunaa, avokadoja…

Hyviä rasvoja, joista suosikkejani ovat oliiviöljy, ghee, kookosöljy ja pähkinät. Mukana myös muun muassa voita, siemeniä, oliiveja, kookosmannaa, mct-öljyä, kapryylihappoa, rasvaista juustoa – mielellään muuta kuin lehmänmaitopohjaisia (tämä siis henkilökohtainen preferenssini, ei keton määrittämä asia).

Kuten sanottu, proteiininlähteissä suosin eläinkunnan tuotteita, sillä niissä hiilihydraattien määrä on alhainen. Tuoteselosteitahan olen jo aiemmin tottunut lukemaan sokereita ja turhia lisäaineita silmällä pitäen, mutta nyt on täytynyt syynätä myös makrojakaumia.

Vaikeaa se ei kuitenkaan ole, sillä tuoteselosteiden tulkitseminen on erityisosaamistani :)

Olen muuten huomannut, että näin talvella maadoittavampi ruoka tuntuu oikein hyvältä, eivätkä kasvihuonevihannekset tai tuontihedelmät edes houkuta. Voisi olla, että tämä kokeilu jäisikin minulta kesällä tekemättä…

Tämän tarkempaa listausta en tällä erää syömisistäni tee, mutta jatkossa kuulette niistä ehkä enemmän.

Kannattaako kaikkien kokeilla ketogeenistä ruokavaliota?

Kuten sanottu, teen tämän henkilökohtaisena kokeiluna, johon koen olevani täysin valmis ja hyvin tiedoin varustettu. En silti lähde suosittelemaan tätä muille ennen kuin todella tiedän, mitä kaikkea täytyy huomioida, ja miten rasva-adaptaatio sekä ketoosiin pääseminen ja siinä pysyminen vaativat.

Jos kuitenkin kirjoituksestani innostut, haluan sanoa tämän. Älä rupea ketoilemaan, jos sinulla on 1-tyypin diabetes tai munuaisvika. Uutena asiana ketoosia ei myöskään kannata tehdä, jos olet raskaana tai imetät, sillä ketoosi on toksiineja poistava tila, etkä halua, että ne päätyvät sikiöön tai rintamaitoon.

Vaikka ketoosista on saatu merkittävääkin apua erilaisissa sairauksissa, on jokaisen itse tutkittava, kannattaako ketogeeniselle siirtyä ja mielellään tehdä se asiantuntijan opastuksella. Hoitavaa lääkäriä kannattaa myös konsultoida ja lääkkeiden käyttö huomioitava.

En myöskään lähtisi millekään näin rajoittavalle ruokavaliolle, jos taustalla on syömishäiriötä tai huomaat, että tällaiset postaukset triggeroivat sinua millään tavalla.

Syömisen kanssa ei kannata leikkiä, joten jos arveluttaa, ota ensiksi ainakin kunnolla selvää, ja sitten punnitse päätöstä oman yksilöllinen tilanteesi huomioiden.

Mitä toivon ketolla saavuttavani?

Ketoa käytetään paljon laihduttamiseen. En sano, että siinä olisi mitään väärää, mutta omalla kohdallani mahdollinen laihtuminen tämän kokeilun aikana on merkki siitä, että energiaa tulee lisätä.

Toki paino putoaa joitakin kiloja ihan siitä luonnollisesta syystä, että elimistöstä poistuu nestettä. Sitä ei kuitenkaan voi laskea laihtumiseksi. Sen sijaan rasvan ja lihasten menettäminen on se, mitä pyrin välttämään. Itselleni kuukautisten viivästyminen tai pois jääminen toimii varoitusmerkkinä eli sitä pidän silmällä erityisen tarkkaan.

Se mitä puolestaan toivon, on tasaisen energinen olo. Kärsin välillä yht’äkkisestä hypoglykemiasta, mikä aiheuttaa sen, että ruokailuja on mietittävä paljon etukäteen. Tasainen ateriarytmi on toki hyvä asia, mutta jos ruokaa ei ole saatavilla, toivon, ettei se johtaisi heikkoon oloon ja nälkäkiukkuun, vaan elimistöni ymmärtäisi, että se kanniskelee isoa määrää energiaa mukanaan rasvakudoksen muodossa, joten hätää ei ole. Eli yksinkertaistaen elimistö osaisi vaihtaa ”rasvavaihteelle”, jos glukoosia ei ole saatavilla.

Toivon myös, että voisin pitää lyhyitä paastoja autofagiaa ja myös muita elimistön puhdistus- ja korjaustoimenpiteitä silmällä pitäen. Uskon, että kun keho on rasva-adaptoitunut, ei paasto aiheuta heikkoa oloa läheskään niin helposti kuin sen käydessä glukoosilla. Tämä jää kuitenkin nähtäväksi, sillä vielä en ole yön + aamun luonnollista 14 tunnin paastoa pidempää aikaa testaillut. Askel kerrallaan, jotta kroppa pysyy mukana.

Ajatukseni ei ole siirtyä loppuelämäksi 100 % ketogeeniseen ruokavalioon, vaan juurikin opettaa elimistöä käyttämään tehokkaasti molempia energiajärjestelmiä sen mukaan, mitä sillä on tai ei ole saatavilla. Koen, että hiilihydraattien tehokas hyödyntäminen on yhtä tärkeää kuin rasvankin, enkä halua sitä ominaisuutta menettää – saatika saattaa aineenvaihduntaani sekaisin tai jumiin.

Siksi rasva-adaptaation tapahduttua testailen, miten hiilihydraattimäärien nostaminen vaikuttaa, ja kuinka sulavasti voin vaihtaa rasva-vaihteelta glukoosille ja siitä takaisin ketoaineisiin.

Loppuun kaiketi tärkein asia…

Lopuksi haluan vielä sanoa, että ehkäpä tärkein syy tähän kokeiluun tai ylipäätänsä kiinnostus ketoosia kohtaan johtuu siitä, että lyhyen ajan sisällä olen joutunut seuraamaan syöpää hyvin läheltä.

Vaikka kaikki näyttää nyt hyvältä, saa tällaiset kokemukset miettimään, kuinka kyseistä sairautta – tai muita vakavia (tai vähemmän vakavia) sairauksia – voisi mahdollisimman tehokkaasti ennaltaehkäistä.

Toki kaikki ei todellakaan ole omissa käsissä, mutta ketoosin mekanismit tuntien, voi riski ainakin joihinkin syöpätyyppeihin laskea keton ja autofagian avulla (tästä on myös tutkimusta).

Ketoosi on parhaimmillaan myös ”antioksidatiivinen” ruokavalio eli se hidastaa elimistön vanhenemista. Joten jos voin tarjota itselleni enemmän elinaikaa ja terveyttä ketoosia ja paastoaineenvaihduntaa hyödyntäen ainakin kausittain tai esim. pätkäpaaston avulla, miksen sitä tekisi.

…Ja jos hyvin käy, voin tämän kokemuksen avulla valottaa autofagian ja ketoosin terapeuttisia vaikutuksia syövän kohdanneille lähimmäisilleni. Ja nyt ihan iisisti siellä ruudun toisella puolella; tämä ei tarkoita lääketieteellisistä hoidoista kieltäytymistä, vaan niiden tukemista. Asia, josta mielestäni Suomessa puhutaan aivan liian vähän – tai jos puhutaan, kääntyy keskustelu helposti vastakkainasetteluiden ja (tahallisten?) väärinymmärrysten raiteille.

Heräsikö kysymyksiä? Onko sinulla kokemusta ketoilusta – hyviä tai huonoja?

**EDIT: Kaikista varotoimenpiteistä huolimatta ketoflunssa kolkutteli ovea viime yönä. Pääni jyskytti ja keho oli horkassa. Ensiavuksi otin elektrolyyttejä sekä söin suolakurkkua. Olo parani ja nyt koen taas voivani varsin hyvin.

♥ Leeni

Seuraa minua myös: Instagramissa, Facebookissa ja Bloglovinissa

Haluatko välttää turhan sokerin? Lataa ILMAINEN opas tästä